Farmi Suomen seitsemännen kauden finaalissa kilpailija Johanna Oras jäi hopealle ja koki häviön rankempana kuin moni katsoja osasi ennakoida. Hän ei tyydy taputtamaan itseään selkään hopeasijasta, vaan kutsuu sitä aidosti pettyneenä kokemukseksi, josta toipuminen voi viedä aikaa. Hopeasija, hän myöntää, satuttaa juuri koska se on niin lähellä voittoa – “pirullista” on oikea sana kuvaamaan tuntemuksiaan
Johanna ei nosta käsiään pystyyn ja sanookin pystyvänsä silti olemaan ylpeä sijoituksestaan, mutta hopean maku on katkerampi kuin mikään muu. Hän kuvaa kokemusta hyvin ristiriitaisena: saavutus ja kipu rinta rinnan. Rakkaiden läheisten reaktiot siunaavat hänen tuntojaan.
Ennen Farmi Suomi 2025 alkamista Johanna Oras kertoi näin,
– Olen todella innoissani tästä kokemuksesta. Odotan, että pääsen hoitamaan lehmiä ja tekemään paljon fyysistä työtä. Minä olen tällainen ylienerginen puurtaja, turkulaisella huumorilla höystettynä.
Lahjakas kuvataiteilija Johanna Oras on hankkinut oppinsa Pietarin taideakatemiassa ja Firenzessä. Hänen töitään on ollut esillä ympäri maailman, esimerkiksi kuuluisassa Pariisin Louvressa. Maailmalla Johanna on viihtynyt itsekin – hän nimittäin asui perheensä kanssa pitkään Ranskassa. Kotimaahan paluumuuttaneen Johannan oma ateljee sijaitsee nykyään Varsinais-Suomessa ja hänen vakituisia kesänäyttelyitään järjestetään Punkaharjulla. Realityohjelmissa Johannaa ei ole aiemmin nähty, mutta maatilalla hän on ollut töissä ennenkin. Loputtomaksi puurtajaksi tunnustautuva Johanna on valmis purkamaan energisyyttään Farmin arkeen ja maatilan monipuolisiin askareisiin. Johanna on tottunut askeettisiin olosuhteisiin ja hän pyrkii löytämään positiivisuutta asiasta, kuin asiasta.
Äiti ei uskonut: terveisiä äidille
Johanna kertoo ohjelman alkutaipaleella äitinsä suhtautuneen haasteeseen skeptisesti. Äiti nauroi eikä uskonut tytärtään pärjäävän, koska Johanna ei “osaa yhtään pelata” – mikä sai hänet herkistymään jo ennen finaalia Nyt, kakkossijasta huolimatta, Johanna lähettää terveisiä äidilleen: “äitini joutuu häpeämään” – hän sanoo pilke silmäkulmassa, mutta rehellisyydessään koskettavasti.
Äidin epäusko oli sekä humoristinen että herkullinen kontrasti Johannan saavutukselle. Johanna myöntää hymyssä suin, että äidin reaktio kertoo heille molemmille jotain – ehkä vielä myöhemmin he nauravat tämänkin kokemuksen yli.
Farmi-elämän rankka ympäristö
Kilpailijoiden arki Farmilla oli tiukka: Pieksämäelle pystytetyssä maalaistalossa noudatettiin 100 vuotta vanhoja sääntöjä ja elämä oli kaukana mukavuuksista. Ruuat valmistettiin alusta lähtien, tehtävät vaativat sekä fyysistä että henkistä ponnistusta, eikä mitään tuntunut kantavan taakseen.
Johanna selvästi koki nämä haastavat olosuhteet kuin sisäinen matka – mahdollisuus kasvuun, mutta samalla koettelemus. Hän nimesi ystävyydet ohjelman ansioksi; farmi tarjosi paljon enemmän kuin pelkän kilpailun.
Toipuminen voi kestää
Hopean särmällisyys ei ole kavahdettava; se kertoo elämyksen intensiivisyydestä. Johanna varoittaa, että toipuminen vie varmasti aikaa. Häneltä ei odoteta nopeaa palautumista, vaan ymmärrystä sille, miten lähellä voittoa hän oli. Kakkossijasta puhuminen ei ole vain urheilullinen analyysi, vaan henkilökohtainen prosessi – ja Johanna jakaa tätä rehellisesti katsojien kanssa. Pettymys on osa tarinaa, ei sen loppu.
Farmista taiteeksi: taiteilija Johanna
Johanna Oras on tunnettu kuvataiteilija, jonka töissä on nähty alitajuntaa, symboliikkaa ja luonnon elementtejä. Nyt hän ennustaa, että Farmi voi näkyä myös hänen tulevissa näyttelyissään – reissun synnyttämät muistumat ja tuntemukset saattavat pulputa kankaalle.
Taidetta syntyy usein omakohtaisista kokemuksista – ja Farmi Suomi 2025 tarjosi niitä yllin kyllin. Kilpailun intensiteetti, ryhmädynamiikka ja henkilökohtaiset koettelemukset voivat nyt olla uuden luomisen siemen.
Johanna Oraksen viesti katsojille
Kilpailun aikana ja sen jälkeen Johanna on halunnut osoittaa, että tunteet ovat luonnollinen osa kokemusta. Kilpailuasetelma, fyysinen rasitus ja yhteisön paine yhdistyivät ja synnyttivät hetkellisen kontrastin – toisaalta menestyksen, toisaalta syvän pettymyksen.
Katsojille jää muistijälki kilpailijan aitoudesta: Johanna ei teeskennellyt eikä yrittänyt näyttää muuta kuin mitä koki. Hän myöntää selvästi tunteet ja välittää terveisiä äidilleen – mutta myös itselleen: minä pärjäsin, vaikka jäin hopealle.