Valta vaihtaa omistajaa
Pirunpeli palaa syyskuussa MTV Katsomoon ja MTV3-kanavalle, ja tällä kertaa peli näyttää heti alusta asti tutulta vain niille, jotka erehtyvät luottamaan muistiinsa. Ensimmäinen kausi opetti katsojille, että tässä kilpailussa sääntö ei ole turva vaan ansa. Toinen kausi ottaa saman lupauksen ja kiristää sen vielä yhden pykälän tiukemmalle.
MTV sosiaalinen ja psykologinen selviytymiskilpailu rakentuu jälleen kysymyksen ympärille, johon kukaan ei voi vastata liian aikaisin. Keneen voi luottaa, kun jokainen liitto voi olla vain välivaihe? Pelaajat joutuvat mittaamaan toisiaan peleissä, katseissa ja äänestyksissä, mutta suurin mittari taitaa olla silti kyky näyttää rauhalliselta väärällä hetkellä.
Pirunpeli ei ole perinteinen hyvän mielen kilpailu, jossa parempi tehtäväsuoritus vie turvallisesti eteenpäin. Ohjelman ydin on epäreiluudessa, epävarmuudessa ja siinä epämukavassa tunteessa, että voitto voi valua käsistä juuri silloin, kun pelaaja uskoo olevansa vahvimmillaan. Siksi ohjelma sopii syksyyn erinomaisesti, koska pimeämpi ilta tekee epäluulosta jotenkin vielä nautittavampaa.
Talo muuttuu
Toinen kausi käynnistyy tutussa talossa, mutta talo on uudistettu niin perusteellisesti, ettei sinne kannata astua vanhoilla oletuksilla. Pelaajat saattavat tunnistaa Pirunpelin hengen, mutta talon uusi rakenne ja pelin uusi rytmi tekevät kokemuksesta toisenlaisen. Ensimmäisen kauden jälkeen kukaan ei voi enää väittää tulevansa peliin täysin viattomana, ja juuri se tekee asetelmasta kiinnostavan.
Uudella kaudella mukana on 14 pelaajaa, mikä kasvattaa pelin sosiaalista painetta heti lähtöruudusta. Suurempi joukko tarkoittaa enemmän keskusteluja, enemmän piilossa tehtyjä päätöksiä ja enemmän niitä hetkiä, joissa joku sanoo luottavansa toiseen vain siksi, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Kun pelaajia on enemmän, myös väärät tulkinnat lisääntyvät.
Pirunpeli on parhaimmillaan silloin, kun se näyttää yksinkertaiselta. Pelaajat pelaavat, pelaajat äänestävät ja joku putoaa. Todellisuudessa jokaisen päätöksen ympärillä pyörii useita näkymättömiä tasoja, joista osa paljastuu vasta silloin, kun joku huomaa olleensa nappula eikä pelaaja.
Katsoja tietää vähemmän
Pirunpelin koukku syntyy siitä, ettei katsojakaan voi aina olla varma, kuka pelaa parhaiten. Vahva pelaaja voi näyttää liian vahvalta, hiljainen pelaaja voi kerätä tietoa rauhassa ja näkyvä vallankäyttäjä voi tehdä itsestään helpon kohteen. Ohjelma muistuttaa, että realityssa karisma auttaa vain niin kauan kuin muut eivät pelkää sitä.
Ensimmäinen kausi koukutti katsojia käänteillä, jotka tuntuivat välillä kohtuuttomilta ja juuri siksi tehokkailta. Toinen kausi lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa pelaajat ovat nähneet, millaista peliä talossa pelataan. Se ei välttämättä auta heitä, koska Pirunpelissä tieto voi olla yhtä vaarallista kuin tietämättömyys.
Katsojan kannalta asetelma on herkullinen. Ruudun ääressä voi arvata liittoja, epäillä motiiveja ja huomata olevansa väärässä jo seuraavan kohtauksen aikana. Pirunpeli ei pyri tekemään ihmisistä sankareita, vaan se katsoo, miten pitkälle he venyttävät omaa kuvaansa silloin, kun voitto on lähellä.
Valta on vaarallista
Toisen kauden ennakkolupaus on selvä: valta on vaarallista. Se kuulostaa realitylauseelta, mutta Pirunpelissä se on lähes pelimekaniikka. Pelaaja, joka saa valtaa, saa samalla näkyvyyttä, ja näkyvyys voi muuttua nopeasti maalitauluksi.
Vallanhalu on tässä formaatissa erityisen kiinnostava polttoaine. Joku pelaaja voi tavoitella asemaa avoimesti, toinen voi hivuttautua kohti päätösvaltaa muiden selän takana ja kolmas voi väittää, ettei halua mitään, vaikka juuri se on hänen strategiansa. Pirunpeli tekee vallasta esineen, jota kaikki haluavat koskea, mutta jonka kantaminen polttaa sormia.
Tämä erottaa ohjelman monesta kevyemmästä kilpailuformaatista. Pelissä ei riitä, että tehtävä onnistuu, koska tehtävän jälkeinen hetki voi olla ratkaisevampi kuin itse suoritus. Pelaaja voi voittaa päivän ja hävitä yön keskusteluissa.
Liitot repeävät
Liitot ovat Pirunpelissä välttämättömiä, mutta ne ovat harvoin turvallisia. Jokainen tarvitsee rinnalleen jonkun, joka kertoo edes osan totuudesta, mutta jokainen tietää myös, että liitto kestää vain niin kauan kuin siitä on hyötyä. Siksi ohjelman kiinnostavimmat hetket eivät aina synny isoista riidoista, vaan pienistä katseista.
Toisella kaudella pelaajat tuntevat jo formaatin maineen, mikä tekee heidän ensimmäisistä ratkaisuistaan erityisen paljastavia. Varovaisuus voi näyttää heikkoudelta, rohkeus voi näyttää ylimielisyydeltä ja ystävällisyys voi näyttää ansalta. Talossa ei ole neutraaleja eleitä kovin pitkään.
Pirunpeli käyttää sosiaalista painetta melkein kuin omaa hahmoaan. Se istuu ruokapöydässä, seisoo äänestyksen vieressä ja kuiskaa pelaajille, että joku muu on varmasti jo ehtinyt sopia jotain. Kun ilmapiiri muuttuu tarpeeksi tiheäksi, jopa hiljaisuus alkaa kuulostaa taktikoinnilta.
Paneeli tuo särmää
Pelin ja pelaajien strategioiden kommentointi jatkuu myös toisella kaudella kolmihenkisen paneelin voimin. Paneeli on Pirunpelissä tärkeä osa katselukokemusta, koska se antaa ohjelmalle rytmiä ja sanoittaa sitä, mitä moni katsoja ehtii jo epäillä kotisohvalla. Teräväsanainen kommentointi sopii formaattiin, jossa epäluulo on käytännössä valuuttaa.
Uuden kauden paneeliin liittyy myös yllätys, mikä lisää odotusta ohjelman ympärillä. Ensimmäisellä kaudella panelisteina nähtiin Sointu Borg, Lina Schiffer ja Toni Wirtanen, ja heidän roolinsa oli seurata sekä pelin etenemistä että pelaajien valintoja. Toisella kaudella kokoonpanon muutos tai lisäkoukku voi antaa kommentointiin uuden sävyn.
Paneeli toimii parhaimmillaan katsojan liittolaisena, mutta ei liian turvallisena sellaisena. Se voi nostaa esiin pelaajan ristiriidan, nauraa ovelalle siirrolle tai epäillä ääneen sitä, mitä talossa ei sanota. Pirunpelissä kommentti voi joskus tuntua melkein paljastukselta.
Syksyn realitykoukku
Pirunpeli sopii MTV syksyyn, koska se tarjoaa puheenaiheen, jota voi jatkaa vielä jakson jälkeen. Ohjelma ei rakennu vain siihen, kuka putoaa, vaan siihen, miksi joku putoaa ja kuka oikeasti sai sen aikaan. Tällainen rakenne ruokkii keskustelua, koska jokainen katsoja voi nähdä saman tilanteen eri tavalla.
MTV Katsomo antaa ohjelmalle suoratoiston rytmin, ja MTV3 tuo sille perinteisen televisioillan painon. Yhdistelmä on toimiva, koska Pirunpeli on juuri sellainen ohjelma, jota halutaan katsoa sekä heti että jälkikäteen. Käänteet menettävät osan tehostaan, jos niistä kuulee ennen kuin ne näkee.
Syyskuussa alkava toinen kausi lähtee liikkeelle myös siitä asetelmasta, että ensimmäinen kausi ehti jo luoda ohjelmalle oman maineen. Katsojat tietävät, että Pirunpeli ei pelaa reilusti. Pelaajat tietävät sen myös, mutta se ei vielä tarkoita, että he osaavat suojautua.
Miksi Pirunpeli kiinnostaa?
Pirunpelissä on monta elementtiä, jotka tekevät siitä helposti seurattavan mutta vaikeasti ennakoitavan. Se näyttää kilpailulta, mutta toimii usein psykologisena peilinä. Se näyttää peliltä, mutta paljastaa myös sen, miten ihmiset selittävät omia ratkaisujaan paineen alla.
Loppupuolella suurin jännite syntyy todennäköisesti siitä, kuka onnistuu hallitsemaan omaa näkyvyyttään. Liian hiljainen pelaaja voi jäädä ilman valtaa, mutta liian äänekäs pelaaja voi kerätä liikaa vastustajia. Tasapaino on kapea, ja Pirunpeli tuntuu nauttivan siitä, että pelaajat horjahtavat juuri sen yli.
Katsojan kannattaa seurata ainakin näitä asioita uuden kauden alussa:
- Kuka hakee valtaa heti ensimmäisissä peleissä?
- Kuka rakentaa liittoja liian nopeasti?
- Kuka puhuu luottamuksesta eniten?
- Kuka jää taustalle ja kerää tietoa?
- Kenen äänestyskäytös ei vastaa puheita?
- Kuka näyttää pelaavan vain yhtä peliä, vaikka pelejä on monta?
Nämä yksityiskohdat voivat näyttää pieniltä, mutta Pirunpelissä pienet asiat muuttuvat usein isoiksi. Yksi väärä sana voi siirtyä huoneesta toiseen, ja yksi liian itsevarma katse voi riittää muuttamaan koko joukon mielialan. Siksi ohjelma toimii, vaikka tehtävät ja äänestykset olisivat vain osa kokonaisuutta.
Peli alkaa uudestaan
Pirunpelin toinen kausi ei lupaa turvallista paluuta vanhaan, vaan se lupaa uuden kierroksen talossa, jossa tuttuus voi olla vaarallisin harha. Pelaajat tietävät pelin hengen, katsojat tietävät ohjelman maineen ja silti kaikki voivat yllättyä. Se on hyvän realityn vahva lähtökohta.
Syyskuussa MTV Katsomossa ja MTV3-kanavalla nähtävä kausi voi nousta syksyn puhutuimpiin kotimaisiin viihdeohjelmiin, jos se onnistuu pitämään epävarmuuden tarpeeksi elävänä. Pirunpeli ei tarvitse suuria selityksiä, jos jokainen päätös tuntuu vähän epäilyttävältä. Se tarvitsee vain pelaajia, jotka haluavat voittaa enemmän kuin he haluavat näyttää hyvältä.