Mikko Leppilampi oli reilu vuosi sitten median hampaissa. Hänestä oli tehty rikosilmoitus seksuaalisesta häirinnästä. Media, varsinkin keltainen lehdistö tarttui tähän uutiseen välittömästi, olihan Mikko kaikkien tuntema, nopeasti tähdeksi noussut tv-hahmo. Mutta mitä oikeasti tapahtui?
Kuten Mikko itse haastattelussa totesi, hän uskoi alusta alkaen Suomen oikeuslaitokseen, ja syyttäjä totesikin ettei asiassa ollut syyttämisen edellytyksiä eikä koko ilmoitus aiheuttanut oikeustoimia. Valitettavasti vain esitetty syyte aiheutti Mikolle sekä taloudellisia että henkisiä paineita.
– Voin vain vaikuttaa siihen mitä itse teen. Tämä opettikin minulle lisää itsestäsi, ja asiat, jotka ovat minulle oikeasti tärkeitä, ovat niitä entistä tärkeämpiä tämän jälkeen, kertoi Mikko itse asiasta.
Hän haluaisi unohtaa tämän kaiken, mutta tietää samalla, ettei se helposti jää unholaan, sillä monet ihmiset muistavat vain sen alkuperäisen syytteen, eivät lopputulosta. Mediakohun seurauksena Leppilammet joutuivat tekemään muutoksia myös omaan arkeensa.
Mutta Mikko on voittanut epäluulot ja pahat tekstit, ja saavuttanut ennätyksiä Hautalehto-sarjan kautta.
(in here Mikko Instagram feed)
Medianlukutaito ja tiedonhaku
Mikon tapaus osoittaa sen, että nykyihmisen pitäisi kehittää omaa medianlukutaitoaan, ja miettiä toisten tietolähteiden käyttöä otsikot luettuaan. Tietoa on netissä kyllä saatavissa aiheesta kuin aiheesta. Otetaan vaikka toinen suomalaisia nyt kiinnostava aihe, eli suomalaisen rahapelaamisen tulevaisuus – se tulee nimittäin muuttumaan radikaalisti ja sivustot kuten Nettikasinot1 tulevat tarjoamaan tietoa muutokseen liittyvistä tarjouksista ja palveluista varmasti sitä mukaan, kun muutokset tulevat ajanmukaisiksi.
Ongelma medianlukutaidossa ja tiedonhaussa on ihmisten kiire – kun yksi asia luetaan nyt, pitää se paikkansa, kunnes nenän eteen tule uusi uutinen samasta aiheesta. Eivät kaikki ihmiset jaksa keskittyä uutisiin niin paljon, että lähtisi hakemaan sitä tukevia toisia uutisia. Medianlukutaito olisi yksi tämän päivän tärkeimmistä taidoista, mutta sitä ei ole meille opetettu ja nykymaailman uutisvirran nopeus vaatisi meiltä enemmän huomiota, mutta tosiasiassa kehitys on mennyt toiseen suuntaan: me luemme vähemmän, haluamme lukea vähemmän ja haluamme kaikkea muuta enemmän – yhtälö ei oikein toimia. Tästä syystä mediavirtaa mahtuu paljon myös kyseenalaisia uutisia, jotka menevät täysin läpi lukijoissa. Ei ajanpuutteen, vaan uudistuneen ja nopeutuneen arkemme vuoksi.
Suomalainen rikossarja uuden aikakauden kynnyksellä
Monta vuotta Suomen televisiossa ei ollut saatavilla amerikkalaisia, saksalaisia tai ruotsalaisia dekkarisarjoja vastaavia suomalaisia tuotantoja, kunnes tulivat sarjat kuten Sorjonen ja Hautalehto. Nämä sarjat veivät suomalainen tv-dekkariviihteen suoraan Euroopan huipulle, joka hieman yllättäenkin.
Miten esimerkiksi Mikko Leppilampi onnistui omassa roolissaan Hautalehdon kanssa?
Leppilampi, tuo monilahjakkuus, jonka olemme tottuneet näkemään niin elokuvien sankarina, musikaalilavojen taiturina kuin viihdeohjelmien isäntänäkin, on löytänyt Hautalehdosta roolin, joka tuntuu istuvan kuin hanska käteen. Hautalehto on sielukas, monisyinen ja ehkä hieman murtunutkin mies, jonka elämäntyö on ristiriidassa hänen henkilökohtaisen elämänsä karikoiden kanssa. Tämä jännite on juuri se, mikä tekee sarjasta koukuttavan.
Sarjan suosio ei ole sattumaa. Se perustuu Max Seeckin Hautalehto-kirjasarjaan, jonka juonenkäänteet ja psykologinen jännitys ovat jo valmiiksi luoneet vahvan pohjan. Käsikirjoittajat ja ohjaaja ovat onnistuneet siirtämään tämän kirjallisen laadun ruudulle, säilyttäen samalla sen ainutlaatuisen suomalaisen sielunmaiseman. Porvoon kaupunki itsessään ei ole vain lavaste, vaan olennainen osa tarinaa, luoden puitteet, jotka ovat yhtä aikaa idylliset ja uhkaavat.
Toisin kuin monet perinteiset poliisisarjat, Hautalehto ei keskity pelkästään toimintaan ja takaa-ajoihin. Vaikka jännitystä riittää, sarja paneutuu syvemmin hahmojen psykologiaan ja motiiveihin. Hautalehdon oma menneisyys, hänen suhteensa työtovereihinsa ja tapa, jolla hän käsittelee tutkittaviaan tapauksia, maalaa kuvan miehestä, joka kantaa maailman painoa harteillaan. Kylmä syli -kaudella tämä henkilökohtainen taakka tuntuu vain kasvavan.
Mikko Leppilampi itse on kommentoinut rooliaan todeten, että Hautalehdon monitahoisuus on se, mikä häntä eniten kiehtoo. Kyseessä ei ole mustavalkoinen sankari, vaan mies, joka tekee virheitä, mutta jolla on vankkumaton oikeudentunto.
– Hautalehto on hahmo, joka antaa näyttelijälle valtavasti tilaa. Hän ei ole täydellinen, kaukana siitä. Juuri se tekee hänestä aidon ja samaistuttavan. Tuntuu, että jokaisella kaudella pääsemme syvemmälle hänen sieluunsa, Leppilampi on kuvaillut rooliaan.
Leppilammen esittämä Antti Hautalehto on usein hiljainen, mutta hänen läsnäolonsa täyttää huoneen. Hän ei tarvitse suuria eleitä välittääkseen turhautumisen, surun tai päättäväisyyden tunteita. Tämä hienovarainen lähestymistapa on virkistävää ja erottuu edukseen monien muiden rikossarjojen räiskyvämmästä tyylistä. Hautalehdon hahmo on kuin suomalainen metsä: ulkoa tyyni, mutta pinnan alla kuohuu jatkuvasti.
Leppilammen tunnettuus ja karisma ovat epäilemättä vaikuttaneet sarjan vetovoimaan. Hän on nimi, joka tuo katsojia ruutujen ääreen. Kuitenkin, pelkän julkisuuden varassa ei sarja menestyisi. Todellinen menestys on syntynyt laadukkaasta tuotannosta, tiukoista käsikirjoituksista ja Leppilammen uskottavasta suorituksesta. Sarja on auttanut häntä myös työntämään vuoden 2024 rikosepäilytkin taka-alalle.
Suomalainen keltainen lehdistö
Keltainen eli juorulehdistö löytyy jokaisesta maasta, missä lehdistöllä on sananvapaus. Keltaiset lehdet pyrkivät löytämään lööpit ennen toisia, ja julkaisemaan ne nopeasti- faktoja ei aina ehditä tai edes haluta tarkastella – ajatuksena on, että pyydetään anteeksi sitten myöhemmin, jos siihen on tarvetta.
Mikko Leppilampi joutui tähän pyöritykseen 2024. Hänen laillaan myös moni muu suomalainen julkisuuden henkilö on joutunut vastaavaan, joko omasta syystä tai syyttömänä. Tällaisia ovat olleet mm. Wille Rydman, jota syytettyyn samoin seksuaalisesta ahdistelusta nuorten naisten suhteen. Myös toinen suomalainen näyttelijä, Aku Hirviniemi löysi itsensä melkoisesta suhdesopasta ja lööpeistä, jotka veivät häneltä myös työpaikan.
Julkisuuden henkilöt ovat luonnollisesti kiinnostavia kohteita juoruille: heidän yksityiselämänsä on helposti julkisuuteen avattavissa, ja yleisöllä on uteliaisuutta heidän elämäänsä kohtaan. Yksityiselämän ja julkisuuden raja hämärtyy ja media käyttää sitä hyväkseen. Julkisuuden henkilöt itsekin osallistuvat aktiivisesti sosiaaliseen mediaan, mikä tekee heistä jatkuvasti tarkastelun kohteita, tästä hyvänä esimerkkinä voisi toimia edesmennyt Matti Nykänen ja yhä nykyäänkin sekoileva kohublondi Johanna Tukiainen.
Mediaympäristön muutos, sosiaalisen median vaikutus ja julkisuuden käsitteen laajentuminen tekevät julkisuuden henkilöistä entistä alttiimpia keltaisen lehdistön huomion kohteiksi. Kun yhdistetään viihdearvo, lukijoiden kiinnostus ja mediamarkkinoiden kilpailu, syntyy tila, jossa julkisuuden henkilön liittyvä uutisointi voi nopeasti muuttua skandaaliuutisoinniksi.