James Bond -elokuvat tunnetaan tyylikkyydestään, toimintakohtauksistaan ja vakavasti otettavista agenteistaan. Vuonna 1967 valmistunut Casino Royale rikkoi kaikki nämä konventiot – ja teki sen tarkoituksella. Kyseessä ei ollut osa virallista Eon Productionsin Bond-elokuvasarjaa, vaan itsenäinen, satirinen komedia, joka irvaili sekä vakoojagenrelle että itse 007-ilmiölle. Lopputulos oli värikäs, kaoottinen ja hämmentävä, mutta samalla myös omalla tavallaan unohtumaton. Elokuva esitettiin eilen perjantaina Nelosella.
Herrasmiesagentti palaa palvelukseen
Elokuvan päähenkilö ei ole Sean Conneryn tuttu, karismaattinen Bond, vaan David Nivenin esittämä alkuperäinen James Bond – eläkkeelle jäänyt herrasmies, joka tunnetaan pidättyväisestä elämäntyylistään ja vahvasta moraalista. Kun MI6:n agentit alkavat mystisesti kuolla tai vaihtaa puolta, kutsutaan Bond takaisin kentälle johtamaan operaatio vihollisorganisaatio SMERSH:n pysäyttämiseksi.
Bond ottaa tehtäväkseen perustaa uuden agenttiverkoston, jossa jokainen uusi agentti saa nimen ”James Bond” hämätäkseen vihollista. Tämän absurdeilta kuulostavan juonenkäänteen myötä mukaan saadaan laaja joukko toinen toistaan värikkäämpiä hahmoja – mukaan lukien baccarat-asiantuntija Evelyn Tremble (Peter Sellers), entinen vakooja Vesper Lynd (Ursula Andress) ja jopa Bondin oma tytär Mata Bond (Barbara Bouchet).
Tähtikaarti kasassa – mutta yhteistyö takkuaa
Yksi elokuvan suurimmista vetonauloista on sen vaikuttava näyttelijäkaarti. David Nivenin lisäksi mukana ovat muun muassa Peter Sellers, Orson Welles, Woody Allen, Ursula Andress, Deborah Kerr ja Joanna Pettet. Jokaisella on oma erikoinen roolinsa, ja elokuvan rakenne mahdollistaa sen, että eri tähdet loistavat omissa osuuksissaan – tosin välillä täysin irrallaan muusta kokonaisuudesta.
Kulissien takana kaikki ei kuitenkaan sujunut sulavasti. Peter Sellers ja Orson Welles eivät tulleet toimeen keskenään, eikä heitä juuri nähdä samoissa kohtauksissa. Sellers jopa jätti kuvaukset kesken ennen elokuvan valmistumista, minkä vuoksi hänen hahmonsa katoaa tarinasta yllättäen ja ilman selitystä. Näiden ongelmien vuoksi Casino Royalen ohjaajaksi ei nimetty yhtä henkilöä, vaan viisi eri ohjaajaa – Ken Hughes, John Huston, Robert Parrish, Joseph McGrath ja Val Guest – vastasivat elokuvan eri osioista.
Juoni vai silkkaa sekamelskaa?
Koko elokuvan ajan tapahtumat etenevät nopealla tahdilla ja yhä absurdeimmiksi käyvin kääntein. Elokuvan loppupuolella nähdään muun muassa intiaaniheimo, psykedeliaa henkivä tanssikohtaus, sirkustemppuja ja Las Vegas -tyyppistä kasinotykitystä. Lopussa koko Casino Royale räjäytetään ilmaan, ja hahmot lentävät taivaaseen enkelin siivissä – todiste siitä, ettei elokuvaa ole koskaan tarkoitettu otettavaksi vakavasti.
Juonen seuraaminen on toissijaista, sillä Casino Royale nojaa komediallisiin elementteihin, sanaleikkeihin ja visuaaliseen ilotteluun. Moni kohtaus toimii lähes itsenäisenä sketsinä, mikä tekee kokonaisuudesta paikoin sekavan, mutta myös ainutlaatuisen.
Vastaanotto: hitti vai huti?
Vaikka elokuva tuotti lopulta huomattavan summan lipputuloja – yli 40 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti – kriitikoiden vastaanotto oli ristiriitainen. Monet kokivat elokuvan olevan liian pitkä, ylikuormitettu vitseillä ja rakenteeltaan sekava. IMDb-arvosana 5.0 kuvastaa elokuvan saamaa kritiikkiä ja katsojien jakautuneita mielipiteitä.
Ajan myötä Casino Royale on kuitenkin saavuttanut kulttimaineen erityisesti niiden keskuudessa, jotka arvostavat 1960-luvun kokeellista tyyliä ja ajan hengen mukaista huumoria. Elokuvassa näkyy vahvasti myös tuon ajan visuaalinen estetiikka: kirkkaat värit, psykedeeliset kuvitukset ja avantgardistinen lavastus luovat kokonaisuuden, joka eroaa täysin perinteisistä Bond-elokuvista.
Bond, mutta ei niin kuin ennen
Casino Royale (1967) on elokuva, joka rikkoo rajoja – ja välillä myös säädyllisyyden ja logiikan lakeja. Se on samalla kunnianosoitus ja parodia James Bond -hahmosta ja hänen maailmastaan. Vaikka se ei miellytä kaikkia, se tarjoaa ainutlaatuisen katselukokemuksen erityisesti niille, jotka osaavat arvostaa elokuvan hulluttelua ja sen ajan komediakulttuuria.
Jos etsit perinteistä 007-seikkailua, tämä ei ole sinulle. Mutta jos haluat nähdä David Nivenin vanhana koulukunnan Bondina, Woody Allenin neuroottisena superrikollisena ja Peter Sellersin pelipöydässä vastassaan Orson Wellesin maaginen Le Chiffre – silloin Casino Royale tarjoaa varmasti jotain, mitä et löydä mistään muualta.