Hahmot irti ruudussa
Jarkko Tammisen maailma palaa syyskuussa uusilla jaksoilla MTV Katsomoon ja MTV3-kanavalle. Kotimainen sketsisarja jatkaa tutulla vauhdilla, mutta ohjelman maailma näyttää jälleen siltä, että se karkaa tahallaan käsistä. Jarkko Tamminen rakentaa ruutuun paikan, jossa televisio, some, politiikka, urheilu ja viihde törmäävät toisiinsa hyväntahtoisesti vinoillen.
Sarjan idea on yksinkertainen, mutta sen toteutus on kaikkea muuta kuin rauhallinen. Tamminen esittää kauden aikana reilusti yli 50ä hahmoa, ja hahmokavalkadi vie katsojan suomalaisten julkisuuden henkilöiden keskelle ilman, että paikalla välttämättä on yhtään alkuperäistä henkilöä. Imitointi ei jää pelkäksi ääneksi, vaan mukana on eleitä, rytmiä, kehonkieltä ja niitä pieniä maneereja, joista suomalaiset tv-kasvot usein tunnistaa jo ennen ensimmäistä repliikkiä.
Ohjelma liikkuu parodian maastossa, jossa tuttuja ohjelmaformaatteja voi taivuttaa uuteen asentoon. Sketsit voivat muistuttaa keskusteluohjelmia, realitya, urheilulähetyksiä tai somevideoita, mutta lopputulos kääntyy Tammisen maailmassa aina vähän vinompaan suuntaan. Katsoja tunnistaa lähtökohdan, ja juuri siitä syntyy sarjan kepeä huvittavuus.
Tamminen vaihtaa kasvoja
Jarkko Tamminen on pitkän linjan imitaattori ja näyttelijä, jonka ura on rakentunut kyvylle napata suomalaisesta julkisuudesta nopeasti kiinni. Hän on esiintynyt vuosien varrella lavalla, televisiossa ja verkossa, ja hänen vahvuutensa on ollut erityisesti ajankohtaisten hahmojen nopea omaksuminen. Jarkko Tammisen maailma käyttää tätä taitoa televisiomuodossa, jossa hahmoista tulee kokonaisen sketsikoneiston polttoainetta.
Uusissa jaksoissa Tamminen ei esiinny vain yksittäisenä imitaattorina, joka vaihtaa ääntä ja asentoa. Hän luo ympärilleen fiktiivisen maailman, jossa tutut julkisuuden henkilöt voivat päätyä tilanteisiin, joita ei oikeassa elämässä koskaan nähtäisi. Sarja kysyy leikillään, mitä tapahtuisi, jos suomalaisen viihteen, urheilun ja politiikan hahmot joutuisivat samaan pyörteeseen.
Tämä asetelma antaa ohjelmalle vapaat kädet. Poliitikko voi päätyä viihdeohjelman rytmiin, urheilija voi joutua someilmiön keskelle, ja tv-persoona voi ajautua formaattiin, joka näyttää tutulta mutta käyttäytyy oudosti. Tammisen maailmassa hahmot ovat tunnistettavia, mutta niiden ympärille rakennettu todellisuus on tarkoituksella liioiteltu.
Parodia seuraa aikaa
Jarkko Tammisen maailma ei nojaa vain vanhoihin julkkisvitseihin. Ohjelman luvataan tarttuvan myös sosiaalisen median ilmiöihin, ja se tekee sarjasta ajassa liikkuvan. Some on nykyään oma julkisuuden näyttämönsä, jossa pienestäkin ilmeestä, lauseesta tai videopätkästä voi tulla hetkessä kansallinen puheenaihe.
Sketsisarjalle tällainen maailma on otollinen. Kun ilmiöt vaihtuvat nopeasti, myös parodian täytyy pysyä kevyenä jaloistaan. Tammisen vahvuus on ollut nimenomaan siinä, että hän pystyy poimimaan julkisuuden henkilöstä tai mediakuvasta pienen tunnistettavan piirteen ja kasvattamaan sen sketsin kokoiseksi.
Ohjelman nopeatempoisuus sopii tähän aikaan. Katsoja ei välttämättä kaipaa pitkää pohjustusta, jos hahmo, tilanne ja ääni osuvat kohdalleen ensimmäisten sekuntien aikana. Sarja voi hyppiä aiheesta toiseen, ja se saa näyttää pirstaleiselta, koska myös julkisuus näyttää nykyään usein juuri sellaiselta.
Vieraat lisäävät kierroksia
Uusissa jaksoissa nähdään Tammisen lisäksi Suomen eturivin näyttelijöitä ja julkisuudesta tuttuja vieraita. Osa heistä esittää itseään, osa jotakuta toista, ja juuri tämä rajan sekoittaminen sopii ohjelman perusideaan. Katsoja joutuu välillä pohtimaan, katsooko hän julkkista, julkkiksen parodiaa vai julkkista, joka osallistuu omaan parodiaansa.
Tällainen asetelma tuo ohjelmaan lisäkerroksen. Kun tunnettu henkilö astuu mukaan sketsiin omana itsenään, hän antaa samalla luvan leikkiä julkisuuskuvallaan. Se tekee huumorista pehmeämpää, koska pilkka ei tunnu yksisuuntaiselta vaan yhteiseltä leikiltä.
Sarjan vierailijat voivat myös rikkoa imitaation rytmiä. Tammisen hahmot kantavat kokonaisuutta, mutta vastanäyttelijät ja yllätysvieraat luovat hetkiä, joissa sketsi saa arvaamattomamman suunnan. Näissä kohdissa ohjelma voi muistuttaa enemmän revyytä kuin perinteistä tv-komediaa.
Tuttu tv saa uuden peilin
Sarjan kiinnostavimpia puolia on se, miten se käyttää suomalaista televisiota omana materiaalinaan. Parodia tv-ohjelmista toimii parhaiten silloin, kun katsoja tunnistaa alkuperäisen muodon heti. Jarkko Tammisen maailma hyödyntää tätä tuttua kuvastoa ja kääntää sen astetta oudommaksi.
Suomalainen tv-yleisö tuntee tietyt ohjelmatyypit hyvin. On vakava haastattelu, jossa ollaan syvällisiä. On kilpailuohjelma, jossa jännitys rakennetaan suurilla eleillä. On urheilustudio, jossa kommentaattorit osaavat kuulostaa varmoilta silloinkin, kun tilanne on kaoottinen.
Kun nämä muodot päätyvät parodian kohteeksi, nauru syntyy usein tunnistamisesta. Katsoja huomaa, että arkinen televisiokieli on itsessään jo täynnä maneereja. Tamminen ja ohjelman tekijät voivat suurentaa näitä maneereja juuri sen verran, että niistä tulee sketsejä.
Yli 50 hahmon urakka
Reilusti yli 50 hahmon kausi kuulostaa näyttelijäntyön kannalta melkoiselta urakalta. Se vaatii nopeaa muuntautumista, mutta myös tarkkaa käsitystä siitä, mitkä hahmot kantavat ruudussa muutaman sekunnin ja mitkä tarvitsevat kokonaisen sketsin ympärilleen. Jokainen imitaatio ei voi olla vain irrallinen temppu, jos sarjan halutaan pysyvän koossa.
Tammisen kohdalla hahmojen määrä kertoo myös suomalaisen julkisuuden laajuudesta. Politiikka, viihde, urheilu, musiikki ja sosiaalinen media tarjoavat jatkuvasti uusia kasvoja, ääniä ja ilmiöitä. Kun ohjelma poimii niistä aineksia, se toimii samalla eräänlaisena viihteellisenä aikakapselina.
Sarjan katsominen voi olla hauskaa myös siksi, että se paljastaa, ketkä ovat juuri nyt niin tunnistettavia, että heistä voidaan tehdä parodiaa. Imitointi elää tunnistettavuudesta. Jos yleisö ei tunne hahmoa, vitsi ei osu yhtä kirkkaasti.
Mikä on totta?
Jarkko Tammisen maailma leikittelee kysymyksellä siitä, mikä on tarua ja mikä totta. Se on osuva kysymys juuri nyt, kun julkisuus rakentuu yhä useammin roolien, klippien, somepersoonien ja tv-esiintymisten varaan. Ihminen voi olla kameran edessä oma itsensä, mutta samalla hän esittää aina myös julkista versiota itsestään.
Parodia pääsee tähän väliin. Se ei välttämättä väitä kertovansa totuutta ihmisestä, vaan se liioittelee sitä kuvaa, jonka yleisö on jo nähnyt. Siksi parhaat imitaatiot tuntuvat yhtä aikaa oudoilta ja tutuilta.
Tammisen sarja voi parhaimmillaan toimia kevyenä peilinä suomalaiselle julkisuudelle. Se ei tarvitse raskasta analyysia, koska sketsin rytmi tekee työn. Kun hahmo astuu ruutuun, katsoja tietää usein heti, mitä piirrettä nyt venytetään.
Katsojalle luvassa
Uusien jaksojen suurin lupaus on viihteellinen runsaus. Ohjelma ei vaikuta hakevan pientä ja hillittyä komediaa, vaan ennemmin hahmotykitystä, jossa yksi sketsi avaa oven seuraavaan. Se voi olla juuri oikea muoto syksyn tv-iltoihin, kun kotimainen viihde kaipaa vauhtia ja tunnistettavia kasvoja.
Sarjan vahvuus on siinä, että se ei vaadi katsojalta pitkää sitoutumista. Sketsisarja toimii parhaiten, kun sen maailmaan voi hypätä nopeasti mukaan. Katsoja saa nauraa yksittäiselle hahmolle, tutulle ohjelmaformaatille tai sille, miten kummalliselta suomalainen julkisuus näyttää, kun se asetetaan vinoon peiliin.
Loppupuolella on hyvä tiivistää, mitä Jarkko Tammisen maailman uusilta jaksoilta voi odottaa:
- Jarkko Tamminen esittää kauden aikana reilusti yli 50ä hahmoa.
- Sketsit parodioivat tv-ohjelmia, someilmiöitä, politiikkaa, urheilua ja viihdettä.
- Mukana nähdään näyttelijöitä ja julkisuuden henkilöitä vierailevissa rooleissa.
- Ohjelma jatkaa nopeatempoista ja tunnistettaviin imitaatioihin nojaavaa tyyliään.
- Sarja nähdään syyskuussa MTV Katsomossa ja MTV3-kanavalla.
Syksyn naurupaikka
Jarkko Tammisen maailma palaa aikaan, jossa suomalainen viihde kaipaa sekä tuttuja hahmoja että nopeaa reagointia. Ohjelma voi toimia parhaiten silloin, kun se uskaltaa olla vähän hallitsematon. Kaiken ei tarvitse asettua täydelliseen järjestykseen, sillä parodian maailma saa näyttää siltä, että seuraava hahmo voi tulla sisään väärästä ovesta.
Tamminen on rakentanut uransa kyvylle tehdä julkisuuden henkilöistä tunnistettavia, mutta samalla tarpeeksi liioiteltuja. Uudet jaksot antavat tälle taidolle jälleen laajan näyttämön. Kun mukana on yli 50 hahmoa, vierailijoita ja ajankohtaisia ilmiöitä, sarja tähtää selvästi runsaaseen viihdepakettiin.
Katsojan kannalta kyse on lopulta helposta lupauksesta. Syyskuussa ruutuun palaa ohjelma, jossa suomalainen julkisuus saa oman karnevaalinsa. Jarkko Tammisen maailma ei pyri näyttämään todellisuutta sellaisenaan, vaan sen version, jossa kaikki on vähän tutumpaa, vähän oudompaa ja toivottavasti myös paljon hauskempaa.